Sisällön tarjoaa Blogger.

LUONTOA JA LUOVUUTTA


Vuosi sitten kirjoitin siitä, että haluan löytää mut ja tässä omia fiiliksiä tunnustellessa on tullut myös huomattua, että mistä asioista oikeasti nautin ja yllättäen pistetty myös merkille, miten vuosi vuodelta enemmän tajuan muistuttavani meidän äitiä. 

Äiti on rauhallinen ja maanläheinen. Kiltti ja herttainen. Se tykkää olla luonnossa ja omissa oloissaan, nauttii pienestä ja aina ymmärtää. Äiti on lempeä ja sillä on aina hiukset föönattu kauniiksi. Äiti on ihana.


Kirjoitin vuosi sitten myös tekstin nimeltä 'Kiitollinen mullasta varpaissa' ja voisin sanasta sanaan kirjoittaa sen edelleen uudelleen. Luonto on mulle tosi tärkeää ja on vaan maamilman parasta, että on sellainen paikka kuin mikä meidän laspuudenkoti on. Keskellä ei mitään, aivan metsän helmassa. 

Mua rentouttaa parhaiten yksin oleminen jonkin luovan jutun parissa ja uppoudun niihin helposti moneksi tunniksi enemmän kuin tyytyväisenä. 

Luonnossa olemisen lisäksi akryyliväreillä maalaaminen, itsekseen valokuvaaminen omassa rauhassa sekä kaikenlainen sommittelu - ne on parasta mitä tiedän. Ja silloin tunnen olevani ehkä jopa parhaimmillani ja tekemässä juuri sitä, mitä minun pitääkin.


Projekteina mulla on omien taulujen maalaaminen meidän makkarin yksi seinä täyteen sekä mahdollisimman paljon luonnossa pyöriminen kameran kanssa. Viime aikoina oon käynyt kuvaamassa myös jalustan kanssa kuvia itsestäni ja sekin on ollut jotenkin tosi inspiroivaa ja rentouttavaa. 

Esimerkiksi nämä kuvat olen kuvannut itse itsestäni ihan spontaanisti yksi aamu, kun tiesin kukkaloiston olevan parhaimmillaan ja minulla sopivasti vapaa hetki. Viihdyin ihan ongelmitta useamman tunnin ja on myös palkitsevaa nähdä sitten valmiit kuvat  - itseilmaisua kameran molemmin puolin.

Luonto ja luovuus on iso osa mua. 


Haluaisin vain sanoa teille sen, että fiilistelkää omia valintoja ja miettikää niitä juttuja, joista teille oikeesti tulee hyvä olo. Ei tarvii kangistua kaavoihin tai olla aina samaa mieltä toisten kanssa.

Mikä on sulle sellainen juttu, että uppoudut sen pariin moneksi tunniksi ja mieli on ihan zen? 

xx Marianne

12 kommenttia

  1. Minulla ei oikein rauhoittavaa paikkaa ole eikä mikään saa rauhalliseksi. Näin meinasin ensin kirjoittaa mutta sitten muistin missä minun ei tarvitse suorittaa mitään. Nimittäin järvenranta silloin kun olen siellä yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että sellainen paikka kuitenkin löytyi :) Järvenrannat on kyllä tosi rauhoittavia!

      Poista
  2. Luonto toimii kyllä loistavana rentouttajana <3

    VastaaPoista
  3. Itse olen nyt 46v ja alan muistuttaa todella paljon omaa äitiäni myös. Ainakin joiltain osin, me kun olemme siltikin kuin yö ja päivä mutta jossain asioissa olen aivan äitini kopio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti niitä samoja piirteitä vain aina löytää :) Vuosi vuodelta enemmän!

      Poista
  4. Mulle luonto ja meri on sellainen, että uppoudun. Voin kuvata rannalla vaikka kuinka kauan. Toisaalta myös bujon tekoon saan uppoamaan aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalle, meri on kyllä myös sellainen josta pidän tosi paljon! :)

      Poista
  5. Onpa kauniita kuvia ja ihana postaus, tuli tänne asti hyvä mieli!<3 Erityisen ihana oli, miten kauniisti ja positiivisesti kuvasit sitä, kuinka muistutat enemmän äitiäsi. Jostakin syystä sitä usein kaunistellaan tai se nähdään usein turhan negatiivisessa valossa.
    Kiitos postauksesta ja hyvää viikonloppua!<3
    Ida
    http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon, tosi kiva kuulla! Äiti on niin ihana, että mielelläni huomaan meissä samoja piirteitä <3 Turhaan sitä kauhistellaan, olet oikeassa! Kiitos itsellesi, mukavaa sunnuntaita ja pian alkavaa uutta viikkoa <3

      Poista
  6. Ihanat kuvat! Mulla tulee zen olo aina merenrannalla. Vesi jotenkin rauhoittaa, vaikka samalla on pelottava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri on kyllä ihana myös! :) Kiitos paljon!

      Poista