Sisällön tarjoaa Blogger.

KOTONA ALKKAREISSA HENGAILUN PARHAUS


Karkeasti sanottuna, voisin jaotella ihmiset kahteen ryhmään.

Sillä tiedän ihmisiä, jotka ei osaa oikein ollenkaan olla itsekseen ja omassa rauhassa, vaan tarvitsee aina ympärilleen toimintaa ja muita ihmisiä. Yksin oleminen jopa ahdistaa ajatuksena ja ei oikein tiedä, mitä sitä itsekseen tekisi. 

Tiedän myös ihmisiä, jotka tarvii aikaa itselleen ja omille jutuilleen joita puuhastella kaikessa rauhassa. Niitä jotka kaipaa vähän hengähdystä muista ihmisistä ja maailman menosta, vaikka muiden seurassa kyllä aina hyvin viihtyykin, mutta sen vastapainoksi kaipaa sellaista omaa rauhoittumista. 

Voitte varmaan arvata, että mä kuulun tähän jälkimmäiseen. 


On ihan parasta olla vain kotona, tehdä omia juttuja. Nautin tehdä kotijuttuja ja mun mielestä pyykkikoneen päälle pistäminen on ihana fiilis, paikkojen siistiminen ja järjestely on itseasiassa aika rentouttavaa, on kivaa kokeilla kaikessa rauhassa jotain uutta reseptiä ja laittaa vaikka peräjälkeen kaksi kasvonaamiota kasvoille.

Hengailla aamutakissa ja pelkissä alkkareissa - onko sen parempaa?


Juttelin tästä aiheesta parhaan ystäväni kanssa joku aika sitten ja oltiin niin samaa mieltä siitä, että välillä tarvii aikaa itselle. Ja kodille. Sellaista aikaa, johon ei kuulu töiden tekeminen, kuten mulla usein kuuluu melko suuren osan siitä kun kotona olen, vaan sellaista aikaa kun ei ole pakko tehdä mitään. Mutta sen sijaan saa ja voi tehdä. 

Muuten, parhaimmat ystävät tunnistaa siitä, kun toinen katoaa pariksi viikoksi omiin oloihin, niin sitten kun taas nähdään niin voi jatkaa tasan siitä mihin viimeksi jäätiin.


Se aika itselle voi olla myös jotain muuta, mikä rentouttaa ja on se sun juttu, mulle se kuuluu vahvasti kotiin ja kotona hengailuun, mutta se voi olla sulle jotain muuta. 

Tiedättekö tämän fiiliksen vai ootko just tuota toista maata, joka ei oikein viihdy yksin?

xx Marianne

8 kommenttia

  1. Oon viimeiset 4 päivää puhunut erään ystäväni kanssa tästä aiheesta ja siihen liittyvistä seurauksista. Just nyt ahdistaa ihan hitosti sellainen ihmistyyppi, joka ei tosiaan osaa olla itsekseen. Kenen vastuulla on tällaisen ihmistyypin viihdyttäminen? Ymmärtävätkö he niitä toisia, jotka haluavat olla välillä rauhassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että aihe on ollut mielessä sielläkin! Ymmärrän pointin ja on kokemustakin mm. kaveripiiristä, on se pidemmän päälle raskasta jos vaikkapa joku jopa suutahtaa siitä, että ei vain yksinkertaisesti jaksa/halua just nyt nähdä vaikka periaatteessa aikaa olisi - eikä sitä halua tarkoittaa henkilökohtaisesti vaan sattuu just nyt vaan haluumaan omaa rauhaa! Mutta olis kiva kuulla sellaisenkin kanta, joka tälläinen persoona on :)

      Poista
  2. Todellakin tiiän ton fiiliksen, samaistun niin vahvasti!!❤

    VastaaPoista
  3. Samaistun todella hyvin sun fiiliksiin! Tiettyyn pisteeseen asti oon sosiaalinen mutta sitten alan jo tarvitsemaan omaa aikaa. Ihmeen kärttyiseksi saapi olon, jos koko ajan on ihmisten ympäröimänä. Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Joo sepä se :) Mäkin totta kai nautin ihmisten seurasta ja tykkään jutella ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta sen vastapainoks tarviin omaa aikaa tai alkaa energiat laskee! Kiitos Sini!

      Poista
  4. Mä tiedän itsestäni, että kuulun molempiin ryhmiin! Tykkään viettää aikaa porukassa ja välillä on mahdoton tarve nähdä joku, mutta liika ajanvietto ihmisten kanssa saa ahdistumaan ja sisimmästä alkaa kummuta se tarve olla yksin ja tehdä niitä omia juttuja - kuten alkkarit päällä chillailua! Monesti päätän että nyt pidän oman päivän, joka on pyhitetty minulle, koska jokainen tarvitsee sellaista aikaa ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis joo ehdottomasti tykkään myös viettää aikaa porukassa ja mun mielestä on super ihanaa tutustua uusiin ihmisiin ja olla sosiaalinen, mutta nimenomaan sen vastapainoksi kaipaa sitä omaa aikaa ja siksi kuulun tähän jälkimmäiseen jos on pakko lokeroida :) Mutta tiedän ihmisiä, joita se yksin olo vaan ahdistaa ihan mahdottomasti eikä vaan halua viettää aikaa ihan yksin vaan siinä kotihengailussakin pitää olla AINA joku mukana tai muuten alkaa ahdistaa, mikä tuntuu musta ihan hassulle! Ehkä se on vain opettelukysymys ja oman itsensä tutkiskelun paikka? :)

      Poista