Sisällön tarjoaa Blogger.

TUNNISTA LAADUKAS NEULE JA PIDÄ SIITÄ HUOLTA

Kaupallisessa yhteistyössä: Store of Hope


Nyt eletään neuleiden parasta aikaa! 

Moni on varmaan pohtinut, että mistä sen tietää onko neule oikeasti hyvä ja laadukas. Mitä siellä materiaalilapussa tulisi lukea ja onko sillä väliä? Lyhyesti ja ytimekkäästi: On sillä väliä, se on tärkeintä neuletta valitessa.

Kuitenkin, ennen kuin mennään siihen, niin haluaisin nostaa esille myös toisen tärkeän aiheen - vastuullisuuden ja eettisyyden. Näiden puolesta puhuja on upea Store of Hope -vaatekauppa, jonka kanssa ilolla teen yhteistyötä.

Tässä muhun vaikutuksen tehnyt pieni lainaus heidän nettisivuilta:

''Haluamme auttaa sinua rakentamaan vaatekaappisi sisältöä ajatuksella, pyrkien luomaan klassisia vaatekappaleita jotka kestävät aikaa ja käyttöä. Pyrimme suunnittelemaan vaatteita jotka eivät elä tähdenlennon lailla vain hetken pikamuodin nopeatempoisessa maailmassa vaan kulkevat kanssasi pitkään lempi vaatteinasi. Valitsemalla korkealaatuisia ja luonnonmukaisia materiaaleja toivomme että huomaat että vähemmän todella voi olla enemmän.''

Tämän lisäksi Store of Hope valmistaa kaikki vaatteet eettisesti Nepalissa, tarjoten kestäviä ja reiluja työpaikkoja työntekijöilleen hyödyntäen luonnollisesti tuotettuja materiaaleja. Lisää heidän arvoista ja yrityksestä voit lukea heidän verkkosivuiltaan.


MISTÄ TUNNISTAN LAADUKKAAN NEULEEN?

1. SUOSI LUONNONMATERIAALEJA, KUTEN VILLAA, KASHMIRIA, MOHAIRIA JA ALPAKKAA - Nämä ovat kestäviä ja oikeasti lämpimiä.

2. VÄLTÄ AKRYYLIÄ - Akryyli nyppyyntyy ja sähköistyy helpoimmin, se on villaa muistuttava materiaali, mutta halvempi ja huonompi. Polyesteri on toinen, joka kannattaa jättää neuleesta pois, mutta pienempi paha näistä kahdesta. 

2. PIENI MÄÄRÄ TEKOKUITUA EI KUITENKAAN VÄLTTÄMÄTTÄ OLE PAHASTA - Pieni määrä oikeanlaista tekokuitua voi vahvistaa villasekoiteneuleita, mutta valitse silti neule joka on vähintään yli puolet tai kokonaan luonnonkuitua. Polyamidi on tälläinen kuitu, josta voi olla vahvistavaa hyötyä, mutta sitä tuskin tarvitaan ainakaan 20 % enempää. 

3. TIHEÄ NEULOS, PITKÄT KUIDUT JA SIISTIT SAUMAT - Pidemmät villakuidut ja tiheä neulos kertoo siitä, että neule ei nyppyynny niin helposti. Siistit saumat kertoo siitä, että neuletta ei ole tehty kiireessä ja se istuu paremmin.


KUINKA PIDÄN HUOLTA NEULEESTANI?

1. ÄLÄ PESE TURHAAN JA SILLOINKIN TARKKAAN OHJEEN MUKAAN - Sen sijaan, että pesisit neuleen, niin kokeile ensin ihan vain tuulettaa. Katso aina neuleen pesuohjeet ja niistä ei kannata lipsua, sillä villainen vaate kutistuu liian kuumassa pesussa. Pese neule käsin haaleassa vedessä ja hyvä lisä on hankkia villavaatteille tarkoitettu oma pesuaine, joka löytyy ainakin mun ostoslistalta. Kuivaa mieluiten vaakatasossa, älä roikottele. 

2. HARJAA JA HUOLLA - Laadukkaaseenkin neuleeseen voi tulla nyppyjä ja nukkaa, mutta huoltamalla pelastat tilanteen. Esimerkiksi kashmirneuleeseen nousee tavallisesti aluksi pintanukkaa, mutta sitä ei tarvitse säikähtää, vaan neuleen pestyä tai harjattua nukka vähenee. Mun yllä oleva neule on 30% kashmiria ja 70% lampaanvillaa ja huomasin, että pinnalle tuli pientä nukkaa melko pian, mutta kuten sanottu se kuuluu asiaan ja on välivaihe. Neulekampa/nukkakampa on myös mun ostoslistalla! Sellainen pattereilla toimiva nukkaleikkuri meiltä löytyy, mutta en taida uskaltaa kajota sillä parhaimpiin neuleisiini. 

3. OLE HELLÄ JA ARVOSTA NEULETTASI - Älä venytä tai roikota. Panosta niin ihanaan neuleeseen, että haluat pitää siitä oikeasti huolta. Tee siitä kallein aarteesi, josta on iloa vuosikymmeniä.

Mun yllä oleva suloinen ja ihanan ylellisen tuntuinen neule löytyy täältä. Sain itselleni myös kauniit kashmirhuivin ja kashmirpannan, jotka olisi varmasti myös upea pehmeä paketti joulua ajatellen. 

Joulusta puheen ollen - älä osta mitään turhaa krääsää, vaan panosta käyttötavaroihin ja kestävyyteen. Store of Hopen sivuilla on vaikka mitä ihanaa, laadukasta ja vastuullista, joten jos olet jotain vailla tai kaipaat vinkkiä joululahjoihin niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa.


Pehmeitä hetkiä ja joulun odotusta,

xx Marianne

THE TABLE - JÄNNITYSTÄ, ELÄMYKSIÄ JA PÖYTÄ NOTKOLLAAN RUOKAA

Kaupallisessa yhteistyössä: Raflaamo / Amarillo Jyväskylä


Pääsin viime viikolla Lauran kanssa testaamaan Amarillon jännittävää The Table -kokonaisuutta ja täytyy sanoa, että siinä on hyvin tiivistetty sekä elämyksiä että hyvää ruokaa juomineen. 

Jännityksen kutkutusta, kahdeksan muhkeaa nojatuolia suuren pöydän ympärillä, näyttäviä tuliesityksiä, pöydän täydeltä ruokaa jaettavana 12 ruokalajin verran ja koko ilta aikaa.

Yllätyksiä unohtamatta! 


The Tablen pöytä on siis kahdeksalle hengelle ja iltaan kuuluu 12 ruokalajia joita jaetaan yhdessä sekä kullekin neljä juomaa, joista yhtä drinkkiä pääsee myös itse tekemään. Illallinen kestää kolme tuntia ja syömisen lomassa nautitaan parista upeasta tuliesityksestä ja jännitetään muita pieniä ylläreitä. 

Iltaan kuuluu myös oma entertainer ja kokki, jotka vetää illallista ja huolehtii tunnelmasta. Meidän ihanan rempseä entertainer Mimmi ja kokki Kalle olivat ihan loistavia! 

Ja vaikka pöydässä oli meidän lisäksi kuusi muuta illastajaa, niin se ei haitannut ollenkaan, vaan oli hauska nauttia illasta heidän kanssa. 


Ruokia oli monipuolisesti, kaikki oli hyvää ja Amarillon tyylistä. Mun lemppareita oli mm. alussa tarjoiltava lohilisuke purnukassa ja drinkeistä lempparit oli ehdottomasti raparperishotti sekä illan viimeinen. En halua sen enempää paljastaa illasta tai tarjoilusta, jotta jätän teillekin jännitettävää. 

Kokonaisuudessaan ilta oli hauska, rento ja nälkä ei ainakaan jäänyt! 

The Tableen voi tutustua lisää heidän sivuiltaan ja vaikka heti varata paikka itselle tai omalle porukalle. Kattaukset on aina perjantaisin ja lauantaisin.


Kiitos iltaan osallisille sekä Amarillolle, ensi kertaan!

xx Marianne

SYYSKRANSSI LUONNONMATERIAALEISTA


Luonto voi olla todella kaunis myös tässä vaiheessa vuotta, vaikka puista on pudonneet lehdet ja kasvit on menettäneet väriloistonsa. Sitä pitää osata vain katsella oikealla tavalla - upeita rantakaisloja, hennosti kuivuneita kukkia ja maanläheisiä sävyjä. Herkkää ja kotoisaa, ihan jokaisella tien pintareella.

Luonnosta saa juuri nyt poimittua ainekset syksyn kauneimpiin kimppuihin ja kransseihin.


Kranssiin tarvitset haluamasi kranssipohjan (minun on ostettu Jyväskylästä kivijalkapuodista Putiikki Puotilasta, mutta löytyy myös verkkokaupasta), ohutta rautalankaa, sakset ja haluamiasi kasveja/kukkia/kaisloja. 

Parhaat vinkit minulta kranssin tekoon on suunnittelu, luova sommittelu ja tupsujen kokoaminen. Tupsuilla tarkoitan kranssitarpeista koottuja pienempiä osioita, jotka on sitten helpompi kiinnittää kranssipohjaan. Eli kokoa kasveista/kukista/kaisloista ennen kiinnitystä pienempiä kimppuja, jotka sitten kiinnität kranssiin. Näin voit suunnitella kranssin ilmettä sujuvammin ja pitää homman kirjaimellisesti helpommin kasassa.

Itse viimeistelin kranssini vielä valkoisella leveällä satiininauhalla, tämän näet Instagramini profiilista kohokohdista otsikolla ''Kotona''.

 

Ihanaa näperrystä, omaa aikaa ja luovaa terapiaa. 

On tärkeää, että viettää aikaansa toisinaan sellaisten juttujen parissa, joissa pääsee toteuttamaan itseään ja rentoutumaan. Se on mielestän hyvinvointia parhaimmillaan. 

Millaisien asioiden parissa sinä rentoudut ja tunnet olevasi parhaimmillasi?


Mitä upeinta alkavaa marraskuuta, 

Marianne

OHRA-PÄÄRYNÄ-KANELIUUNIPUURO


Toivotin lokakuun ja hiljalleen saapuvan ruskan tervetulleeksi lämpimän höyryävällä aamupalalla, reilun tunnin ajan uunissa hautuvalla ohra-päärynä-kaneliuunipuurolla. Se on täydellistä juuri tähän hetkeen.

Sytytin syksyn ensimmäiset kynttilät ja katoin pöytään kauneimman kulhon kaapistani. 

Kulhon ja tuon pienen lautasen ostin Tuias -keramiikkayrittäjältä, ne on käsintehtyjä ja kaikki sen myötä uniikkeja kappaleita. Ei ehkä pääse parhaiten juuri näissä kuvissa oikeuksiinsa, mutta kannattaa kurkata nettisivuilta. Ihastuin niin kovin, että tilasin eilen noita kulhoja lisää.


Vaikka puuron valmistusaika kuulostaa pitkälle, niin oikeastaan tätä on tosi helppo ja näppäräkin valmistaa. Sen ajan kun puuro valmistuu rauhassa uunissa, niin voi tehdä kaikki muut aamun puuhastelut ja ainakin itse söin tätä koko viikon samasta padasta, joka taas säästi aikaa kaikilta muilta aamuilta. Reseptin voi myös puolittaa, jos haluat pienemmän puuron.

Alkuperäisen reseptin olen napannut jostain Pirkka-lehdestä, mutta toin siihen pari omaa juttua lisää!

OHRA-PÄÄRYNÄ-KANELIUUNIPUURO
/ maidoton & vegaaninen

2 prk (á 0,5 l) päärynäsosetta (Bonne tai Pirkka)
n. 5 dl vettä
n. 2 dl esikypsytettyjä rikottuja ohrasuurimoita
2 päärynää pilkottuna sattumiksi
1 tl suolaa
2 kanelitankoa
ripaukset jauhettua kanelia ja kardemummaa

hunajaa puuron tarjoiluun

1. Laita kaikki puuron ainekset uunipataan ja sekoita. 
2. Nosta pata 175 asteiseen uuniin alatasolle ja kypsennä n. 1 tunti ja 20 minuuttia.
3. Kun puuro on valmista, niin sekoita, poista kanelitangot ja tarjoa lämpimänä. Jos puuro tuntuu liian paksulle, lisää vähän vettä.
4. Lisää päälle hunajaa makusi mukaan. Voit halutessasi lisätä hunajan tuomaan tasaisesti makeutta myös jo kypsennys vaiheeseen.

Sitten vain uunipuuron valmistukseen! 


Olen kutsunut pari ystävää syysbrunssille lauantaiaamuksi ja tämä löytyy ehdottomasti pöydästä. Tämän lisäksi ajattelin nostaa pöytään hedelmiä, muutamia juustoja ja hilloja, juuri leivottuja bataattirieskoja sekä siihen päällisiä, kuten hummusta. Ehkä kahvin lisäksi tarjoilen myös sopivan kirpsakan omenamimosan.

En ehkä malta odottaa!


Tunnelmallisia syysaamuja ja kynttilöiden valoa,

Marianne

MAISTELUMENU RANSKALAISESTA KEITTIÖSTÄ

Kaupallisessa yhteistyössä: Frans & Sandra



Ihana ilta ystävän kanssa, hyvää ruokaa ja illastamista pitkällä kaavalla, uusia makukokemuksia ja hyviä viinejä.

Viikko takaperin käytiin Frans & Sandrassa nauttimassa heidän klassikko-maistelumenu kynttilänvalossa ravintolan kauneimmassa pöydässä, kuin aidot pariisittaret konsanaan. 

Frans & Sandra on siis ranskalainen bistro, joka ennen uudistustaan tunnettiin Fransmannina. Mielestäni uudistus on onnistunut todella hyvin ja nyt Frans les Femmes -ravintolat on tosi raikkaita ja houkuttelevia. Pidän myös siitä, että vaikka puhutaan ketjuravintoloista niin joka kaupungilla on oma nimensä (esim. Helsingissä Frans & Amélie ja Tampereella Frans & Marie).



Tiesitkö, että myös nimi Marianne on ranskalaista alkuperää, ehkä saadaan johonkin päin Suomea vielä Frans & Marianne. Josko se rimmaisi ranskalaisittain lausuttuna vähän paremmin?



Maistelumenut on siitä kivoja, että kun ne jaetaan yhdessä niin kaikki saa maistaa vähän kaikkea ja se on sellaista sosiaalista yhdessä syömistä. Ja ei annoskateutta! Klassikko-maistelumenu on nimensäkin mukaan täynnä klassisia makuja ranskalaisesta keittiöstä ja samalla myös ravintolan suosituimpia annoksia.

Alkuun saatiin kilistää hyvällä luomukuohuvalla (Ekuó Garganega Chardonnay) ja pöytään kiikutettiin alkukattaukseksi valkosipulietanoita, vihreää salaattia, timjamioliivia, ankkariletteä, Comté- ja Brié-juustoja, sokeripaahdettujapähkinöitä, viikunahilloa, salamia sekä Maalahden limppua ja aitoa kirnuvoita. Näiden kanssa tarjoiltiin ranskalainen kuiva valkoviini (Wolfberger Riesling), joka oli niin hyvä, että pitää pistää nimi mieleen.

Valkosipulietanat oli ihan uusi kokemus ja yllätti positiivisesti, mutta omat suosikit alkukattauksesta oli juustot ja hillot, tuo tumma Maalahden limppu sekä salami jossa oli sopivasti potkua.


Pääruuaksi jaettavat annokset porsaan sisäfileetä punaviinikastikkeessa kauden kasvisten kanssa sekä lohta rapukastikkeessa ja jättiravun pyrstöjä. Näiden kanssa maalaislohkoperunoita sekä rouillea ja valkosipuliaiolia. Lasissa aika kiva punaviini (Vigneti Del Sole Ripasso Della Valpolicella Superior). Vaikka yleensä punkut ei ole ollenkaan mun juttu, niin kuten tuon illan aika pariinkin otteeseen totesin, että ehkä ennen tätä olin vain maistanut huonoja punaviinejä, sillä tätä nautti kyllä tosi mielellään.

Lempparit tästä siis olikin yllättäjänä punaviini ja tuon sisäfileen punaviinikastike. Kaikki oli kuitenkin todella hyvää tässäkin kattauksessa, ainoastaan ehkä lohiannokseen himpun verran vähemmän suolaa.


Jälkiruoka päättää aina hyvän illallisen ja niin se teki myös tällä kertaa. Vanilja crème brûlée ja cappuccino sopi tähän täydellisesti. Erityiskiitos vielä meitä palvelleelle ihanalle tarjoilijalle, nautittiin illasta!

Tästä inspiroituneena olen sitä mieltä, että pitää käydä syömässä näin pitkän kaavan mukaan kyllä useamminkin - parasta kun saa vain nauttia ihan rauhassa seurasta ja hyvästä ruuasta viineineen samalla kun ilta pimenee ikkunan takana.


Frans & Sandrasta, kuten Frans les Femmes -ketjun muistakin ravintoloista, löytyy nyt myös syyskauden maistelumenu. Tähän kuuluu paljon tämän sesongin makuja, kuten poronpaistia, myskikurpitsakeittoa, savulohibriossia ja uuniomenaclafoutis. Kuulostaa ihanalle ja juuri saapuvaan lokakuuhun sopivalle!



Kauniita syysiltoja,

xx Marianne

MÖKILLÄ LAMMASTILAN JA KANSALLISPUISTON YMPÄRÖIMÄNÄ

Yhteistyössä: LomaLeivon Vuokramökit ja Lammastila


Alkavan syksyn tuoksua, kesän viimeisiä mökkihetkiä ja jo hiljalleen pimeneviä iltoja. Vietettiin noin kuukausi sitten lempeä ja mieltä rauhoittava mökkiviikonloppu pienellä tyttöporukalla puhtaan luonnon keskellä.

Joku ehkä muistaa, että olin viettämässä viikonloppua Leivonmäellä myös vuosi sitten, mutta nyt tällä kertaa meitä oli pienempi poppoo ja yövyttiin Kaisla -rantamökissä - kauniin harmaassa hirsihuvilassa Rutajärven rannalla Leivonmäen kansallispuiston ympäröimänä. 

Ihana palata aiheeseen nyt uudelleen, sillä tälläisiä yrityksiä ja paikkoja nostan täällä esille mielelläni.


Mökillä meidät otti taas lämpimästi vastaan LomaLeivon ja Lammastilan yrittäjä Viola ja hän oli tuonut meille maisteltavaksi pihapiiristään poimittuja luumuja sekä kotimaisia Jukolan Juustoja - makuina pitkään kypsytetty Vintage ja sopivan tulinen Chili. Sopi täydellisesti alkaviin syysiltoihin.

Heiltä löytyy tilalta myös pieni puoti, jossa on tärkeimpänä myynnissä erityisesti lammastilan tuotteita, kuten villalankoja ja lampaanlihaa. Suosittelen käymään myös siellä mökkeilyn lomassa! Kotimaisuus, lähituotteet ja suoraan tilalta ostaminen on ainakin itsellä suuressa arvossa.


On myös aina yhtä ihanaa, miten yrittäjät mielellään näyttää vierailijoille sympaattisia lampaita ja lammastilan toimintaa. Päästiin aitaukseen kesyimpiä silittelemään ja syöttämään - Olivia-karitsastakin oli tullut jo kaunis aikuinen lammas. 

Saunomista, poreilua ulkoporealtaassa yömyöhälle ja pari pulahdusta viilenneeseen järveen. Täydellisen ihanan kesän päätös ja syksyn tervetulotoivotus.


Viihdyttiin jälleen kerran.

xx Marianne