Sisällön tarjoaa Blogger.

SINÄ OLET KAUNIS


Ensin ajattelin tulla postaamaan jotain ehkä vähän kliseistäkin itsensä hyväksymisestä ja vatsamakkaroista. 

Vähän siitä, että on ihan jees olla minkä muotoinen, kokoinen, näköinen tai painoinen tahansa. Oon lukenut viimeaikoina muutaman hyvän tekstin body positivity -aiheella, niin näkökulmaa isompi kokoisten kantilta mutta myös tosi hoikkien tyttöjen silmin (niistä yksi täällä). Ja on näitä mietitty omalla kohdallakin, sillä muutama vatsamakkara on ilmaantunut vyötärölle sitten viime kesän.

Kuitenkin ajattelin tulla ihan vain sanomaan, että me ollaan kaikki vähän kuin ihania sileitä pieniä simpukoita, jotka on kaikki omalla tavallaan toinen toistaan kauniimpia, mutta kaikki niin erilaisia.

Jo tästä tuli varmaan pointti selväksi?  

Sinä olet kaunis. Juuri sinä.

xx Marianne

Kuvat minusta: Laura / Laura

VIIKONLOPPU MAALLA LAMMASTILAN ÄÄRELLÄ


Yhteistyössä: LomaLeivon Vuokramökit

Reilu viikko sitten kasattiin kimpsut ja kampsut 16 bloggaajatytön voimin ympäri Suomen ja lähdettiin viettämään viikonloppua yhdessä LomaLeivon mökeille. Ihan mökkien naapurissa saatiin katsella lampaita ja tutustua suloiseen karitsaan nimeltä Olivia, joka kylläkin viihtyy laidunta paremmin pihapiirissä koiran kaverina. 

Mökeillä meidät otettiin lämpimästi vastaan tilan yrittäjän Violan toimesta ja viikonlopun aikana saatiin nähdä, miten heillä on sekä LomaLeivon mökkien että Röykkälän lammastilan pyörittämisessä sydän paikallaan. 


Meidän viikonloppuu kuului mm. paljon hengailua poreammeessa, hyvää viiniä ja skumppaa. Viereisessä kansallispuistossa vierailua, hyvää grilliruokaa ja saunomista. Yöuinnille marssimista pyyhkeet päällä koko porukan voimin ja no, vähän hyttysiäkin. Lampaiden bongailua ja karitsan silittelyä, upeita auringonlaskuja, uusiin ihmisiin tutustumista ja kahdenlaista aamiaista - lauantaina perinteinen maalaisaamiainen ja sunnuntaina kattava brunssi täynnä hedelmiä ja vohveleita. 

Niin paljon kivoja juttuja yhteen viikonloppuun.


Meillä oli käytössä viikonlopun ajan kaksi viiden tähden mökkiä, Kielo ja Kissankello, joiden molempien pihasta löytyy omat ulkoporeammeet ja grillit - toisin sanoen kaikki oleellinen ja mitä nyt voisi edes toivoa. Kissankello on mökkinä ja sisustuksen puolesta enemmän minun makuuni ja sopii vaikka pariskunnalle tai kaveriporukalle mökkeilyyn. Kielo taas toimii varmasti hyvin lapsiperheille. Vaikka mökeillä ei ole omaa rantaa, niin ulkoporeammeet korvaa sen hyvin ja uimaan pääsee kyllä 200m päässä olevasta rannasta.

LomaLeivossa on näiden lisäksi myös vähän kauempana ja rannassa sijaitseva huvila Kaisla sekä lähellä pihapiiriä sijaitseva pieni Himman torppa paljuineen. Kaikista näistä löytyy lisätietoja sekä kuvia www.lomaleivo.fi


Kiitos reissusta mukana olleille ihanille naisille sekä LomaLeivon yrittäjille Violalle ja Kaleville. Maalaiselämää ripauksella luksusta ja kourallisella uusia ystäviä. Mikä sen parempaa? Antaa kuvien puhua puolestaan.


xx Marianne


Kuvat 5, 14, 16, 18, 23: Laura / Laura
Kuva 3,11, 20, 21: Helmi / Helmi Hytti

MITÄ AJATUKSIA SOSIAALISESTA MEDIASTA?


Tein itselleni lupauksen. Lupauksen siitä, että en enää stressaa somesta ja siitä, miten koko ajan pitäisi olla siellä läsnä. Oon mielummin enemmän läsnä hetkessä. 

Faktahan on se, että sosiaalinen media kuuluu vahvasti mun elämään, työhön ja se on myös sellainen asia josta nautin ja paikka jossa voin toteuttaa itseäni. Sille pitää vain osata vetää raja. Se raja menee siinä, kun se alkaa aiheuttaa stressiä ja kiirettä. Siinä, kun se on illalla ihan viimeinen asia johon keskityt ja usein samalla vähentää tunteja yöstä. Siinä, kun feedin selaaminen vie ison osan päivästä.

Mitä tuon lupauksen jälkeen on muuttunut?


Kuten varmaan osa onkin huomannut, niin päivitän blogia vähemmän, siitä syystä, että haluan kirjoittaa vain silloin kun sille tuntuu ja niistä asioista, joita oikeasti haluan edustaa. Haluan pysyä tietyssä linjassa ja pitää tietyistä arvoista kiinni. Ja okei, mulla on yksinkertaisesti tällä hetkellä tälle vain vähemmän aikaa kuin ennen, sillä työt ja reissut on haukannut ison osan ajasta. 


Mitä muuta? Siinä missä selasin aikaisemmin Instagramin feediä useammankin kerran päivässä, niin nyt saatan selata sen kerran kahden päivän välein. Se oikeastaan välillä jopa unohtuu. Tykkään päivittää sinne kuvia ja fiiliksiä, mutta palaan usein selaamaan feedin vasta myöhemmin. Yritin myös karsia omia seurattavien listaa, sillä lähemmäs kahdeksansataa käyttäjää alkaa olla jo työlästä seurata. 

Huomaan nyt keskittyväni enemmän hetkeen, vaikka en väitäkkään etten sitä puhelintakin välillä selaisi, mutta on se huomattavasti jäänyt vähemmälle. Se tuntuu hyvältä.


Ei ne somepäivitykset sieltä karkaa, vaikkei niitä heti ensimmäisenä ole näkemässä. 

Muistetaan pitää asiat tärkeysjärjestyksessä - veikkaan, että se some ei sitten lopulta kuitenkaan ole siellä listan kärjessä.

xx Marianne

Kuvat: Laura / Laura

NOKKOSLETUT


Tämän kesän yksi tavoitteista on tutustua lisää villiyrtteihin ja samalla tutustuttaa teitä niihin myös. Niiden ei tarvitse olla ihan niin tuntemattoman, erikoisen tai haastavan tuntuisia raaka-aineita - villiyrteissähän on nimenomaan kyse yksinkertaisuudesta sekä ruuan puhtaudesta ja aitoudesta. 

Ei tehdä siitä turhan monimutkaista.


Miltäpä kuulostaa nokkonen? Hanskat vain käteen ja nokkospuskaan, sillä se on nyt ennen kukkimista parhaimmillaan. Kerää vain lehtiä tai pieniä nuoria versoja, mutta vältä kompostin ja huussin ympäristöä, sillä niillä alueilla nokkonen kerää helposti itseensä nitraattia. Muualta voit kerätä ihan huolettomasti. 

Ekologista lähiruokaa joka ei maksa mitään, mikä sen parempaa?

Nokkosta voi käyttää ruuanlaitossa esimerkiksi pinaatin tapaan, mutta siinä on seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa. Se sisältää myös paljon C-vitamiinia ja kalsiumia. Lisää nokkosta vaikka suolaiseen piirakkaan, sämpylätaikinaan, kesäkeittoon tai munakkaaseen. 


Viime kesänä tein ekaa kertaa nokkoslettuja ja harmiksi en muista mistä resepti alkujaan oli peräisin, mutta onneksi kirjoitin sen kuitenkin ylös.

Nokkosletut

2 kananmunaa
1,75 dl kaurajauhoja (gluteenittomia)
1 dl mantelimaitoa tai vettä
1 dl ryöpättyjä nokkosia
ripaus ruususuolaa

Mitä ryöpättyjä? Se tarkoittaa sitä, että nokkoset kiehautetaan kuumassa vedessä ja ne muuttuu tummanvihreiksi ja pehmeiksi. Ryöppäys poistaa nokkosen polttavuuden. Ja vinkkinä, että kaurahiutaleista saa helposti kaurajauhoa surauttamalla ne blenderillä jauhoksi. 

Laita lettujen ainekset blenderiin ja surauta taikina valmiiksi. Paista kookosöljyssä tai voissa. Syö suolaisten lisukkeiden tai makean hillon kanssa, sopii kummin vaan. Nokkoset voi tästä reseptistä korvata myös tutummalla pinaatilla tai sitten käyttää jotain muuta villiyrttiä nokkosten tilalla. 


Tosi iisi resepti, jonka ainekset löytyy aina kaapista, kunhan nokkoset vain on haettu! Ja katsokaa miten täydellisiä, ei tällä voi mennä pieleen.

Onko nokkonen sulle tuttu tältä kantilta? Uskallatko kokeilla?

xx Marianne

KIITOLLINEN MULLASTA VARPAISSA


Joskus aikaisemminkin oon maininnut, että nykyään osaan arvostaa luontoa uudella tavalla ja yhä enemmän. Metsän keskellä kasvaneena se on ollut jotenkin niin itsestäänselvyys ja sieltä on nuorena kaivannut pois kaupunkiin. 

Nyt sitten kaipaan kaupungista sinne metsän keskelle. En ehkä asumaan ainakaan tässä kohtaa, mutta luontoon ja maalle lapsuudenkotiin on aina ihanaa mennä kyläilemään. Sinne voi aina mennä ja siellä on aina luonto lähellä. 


Ja nyt arvostan sitä enemmän ehkä juuri siksi, että ymmärrän miten se itse omin käsin laitettu pieni kasvimaa ja puutarha, hehtaareittain puhdasta metsää ympärillä ja villit ahomansikat takapihalta suoraan suuhun poimittuna ei oo mikään itsestäänselvyys kaikille - se on asia josta saa olla kiitollinen.

Viime kuukausina oon löytänyt sen luonnonlapsen itsestäni vielä enemmän taas esiin. Vaikka nautin kaupunkielämästä myös, niin kaipaan luontoa ympärille. Jyväskylä on siitäkin sopiva kaupunki mulle, että sieltä ei oo pitkä matka luonnon rauhaan, lähtipä sitten mihin suuntaan tahansa. 


Haluan välillä kävellä paljain varpain mullassa, poimia niittykukkia ja kuunnella hiljaa lintujen lauluja. Haluan välillä kerätä villiyrttejä ja paistaa nokkoslettuja. Haluan välillä ihastella suuria saniaisia puron varressa, käydä kurkkaamassa joko on sammakoita ja nähdä kun omat tomaatit kasvaa kasvihuoneessa. 

Muistatteko kun kerroin teille aikaisemmin, että aion löytää mut? Oon melko varma, että tää on nyt yksi sellainen juttu. 


xx Marianne