Sisällön tarjoaa Blogger.

RYHMÄSSÄ SE HILJAINEN TYTTÖ


Joo, mäkin olen yksi niistä. Niistä jotka antaa mielummin äänekkäämpien persoonien olla äänessä, varsinkin ihan uudessa ryhmässä jonka lukumäärä on suurempi kuin kolme. Ei, en oo varsinaisesti kylläkään ujo tai ollenkaan ahdistu niissä tilanteissa. Mun mielestä on itseasiassa ihanaa tutustua uusiin ihmisiin.


En vain halua huutaa kilpaa jonkun toisen kanssa jonka ääni vain on kovempi, enkä mä vain oo se, joka uudessa ryhmässä heittää kaikille yhtäkkiä että hei muuten, tein tätä ja tätä viikonloppuna, ilman sen suurempaa tarinaa tai pointtia - ja siinäkään ei oo todellakaan siis mitään vikaa, mä vain oon enemmän se joka tarkkailee, kuuntelee, seuraa ensin tilannetta ja mielummin kommentoi. 

Kuulostaako tutulle?


Rehellisesti sanottuna mä en oo siis aina pitänyt tästä piirteestä itsessäni, mutta jotenkin usein ajaudun vaan siihen tilanteeseen, että no tätä mä nyt kuitenkin oon uusissa ryhmissä edelleen. Muistan, miten ärsytti kun aina vain kuvailtiin hiljaiseksi ja rauhalliseksi, mutta päässäni mietin että no enhän mä nyt oo tätä kunhan vaan tuntisitte. 

Mutta nykyään se on jotenkin tosi fine, ei mun tarvii olla mitään mikä ei tuu luonnostaan. Eikä mun kannata itse itseeni pettyä sen vuoksi etten heti anna itsestäni kaikkea, eihän siinä oo mitään vikaa.


Tottakai kaveriporukassa tai vaikka kaksistaan uudenkin ihmisen kanssa juttu on eri ja osaan kyllä olla hyvinkin kovaääninen ja huomion keskipiste halutessani, mutta jos nyt puhutaan niistä porukoista, joissa kukaan ei oikein tunne vielä ketään tai ei olla vain syvennytty, eikä harmiksi välttämättä tästä syystä edes nähdä vaivaa syventyäkään.


Oikeestaan haluan tällä vain sanoa muille samanlaisille ihanille rauhallisemmille tyypeille, että ei teidän tarvii olla mitään muuta kuin mitä ootte. On ihanaa, että kaikki ollaan erilaisia ja että ryhmästä löytyy monenlaisia persoonia. Ja oon huomannut, että joskus niiltä kovempi äänisiltä tyypeiltä jää paljon kuulematta ja näkemättä siitä, mitä me tarkkailijat kuunnellaan ja nähdään, joten ei se oo edes aina parempi vaihtoehto.

Kumpikin on joka tapauksessa yhtä oikein ja kummassakin on puolensa. Ja itseasiassa uskon, että meissä kaikissa on ne molemmat puolet kyllä. 

Sä kelpaat just hyvin tuollaisena, älä ressaa siitä.


26 kommenttia

  1. Tunnistan itseni tästä tekstistä kyllä erittäin hyvin! :) Mä oon kyllä hiljaisuuden lisäksi ujokin. Tai ehkä sen ujouden seurauksena hiljainen. Toisin ku just sit kavereiden kanssa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että tunnistit siellä samoja piirteitä! :) Ja hei, eihän siinä oo mitään vikaa! Toiset on, toiset ei :)

      Poista
  2. Täällä toinen hiljainen tyttö! :) Olen myöskin alussa oudossa ryhmässä helposti se sivuunvetäytyvä tyyppi, ja minuakin on joskus tämä oma luonteenpiirteeni jaksanut ärsyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että sielläkin samaistuttiin! :)

      Poista
  3. Mä oon kyllä aivan samanlainen. En myöskään tykkää, että mua kuvaillaan hiljasena ja rauhallisena, varsinkaan kun moni arvostelee sitä.
    Ja yläasteella uusi kaveriporukka yhtäkkiä jätti mut ulkopuolelle ja alko kiusaaminen, koska olin hiljaisempi ja kouluun tuli myös toinen uusi tyttö, joka oli paljon puheliaampi kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän niin hyvin ja mulla on vähän samanlainen kokemus mutta vaan ammattikoulussa, tosin syytä feidaukseen en tiedä mutta se teki musta niinä aikoina vieläkin hiljaisemmaksi koulussa, koska ei sitä sitten sen yksinjättämisen takia enää kiinnostanut oikeen yrittääkään! Mut hei, me ollaan silti just hyviä näin! ♥

      Poista
  4. Anonyymi9/04/2017

    Tunnistan itteni!! Ainoa tilanne, missä tää oikeesti harmittaa on ryhmähaastattelut. Just olin yhtä aspaduunia hakemassa ja jäin kyllä haastattelussa ihan muiden jalkoihin... D:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo toi on paha! Ei siinä auta kun tsempata!

      Poista
    2. Meillä oli pääsykokeissa ammattikorkeeseen (hoitoala) yhtenä osana ryhmähaastattelu, joka mua ujona siinä tilanteessa ahdisti. Ei vaan löytynyt montaa rakoa, joissa sai äänensä kuuluviin. Ja siinä nimenomaan oli kauhea paine saada sanotuks mahdollisimman paljon ja mahdollisimman hyvin. Mutta epäilen, että se auttokin mua kouluun sisään - pystyin osoittamaan, että osaan kuunnella (pään nyökyttely, katsekontakti ym). Tollasissa tilanteissa päällepäsmärit ei oo edukseen.

      Poista
  5. Hei just ku mun suusta!! Kiva kuulla et muillaki samoja ajatuksia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla että siellä samaistuttiin! :)

      Poista
  6. Anonyymi9/04/2017

    Samaistun niin paljon!! Kiitos, sain tästä roimasti tsemppiä, jotenkin aattelee itsensä tän piirteen takia huonommaksi kuin muut vaikka eihän se niin mene. Kiitos<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanaa että tää tsemppas! ♥ Tälläinen palaute on parasta! Ei se piirre tee sustakaan yhtään sen huonompaa usko pois ♥

      Poista
  7. Mä oon just se äänekäs tyyppi, ja se mua ärsyttääkin koska välillä en edes tajua miten puhun muiden päälle ja vien muilta näkyvyyttä! Mut täytyy susta sanoa et sä oot kyllä persoonana ihana enkä mä juuri susta huomaa sitä hiljaista puolta kun oon sut oppinu tuntemaan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei kyllä sitä itsekin puhuu vahingossa välillä muiden päälle kun vauhtiin pääsee haha! :D Ihana oot kuule se sinäkin siellä ♥ Ja nojoo en mä sun kanssa niin hiljaa oo :D Kiitos kaunis! ♥

      Poista
  8. Mä oon se äänekkäin tyyppi ryhmässä (koululuokassa). Haluun aina sanoa heti, enkä kohta jos on asiaa tai vastatessa johonkin kysymykseen.
    Kerran ekan koulupäivänä kysyin yhdeltä luokkalaiselta sen FB:tä ja ig:tä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin eikä siinäkään oo mitään vikaa (kunhan muistaa antaa tilaa muille tietty) :) Ja siis joo ei mulla tossakana oo mitään ongelmaa kysyy heti jonkun ig:tä yms tai jutella muutenkaan aika avoimesti, mutta ryhmässä jossa moni puhuu niin mä oon yks niistä jotka ennemmin seuraa tilannetta :D

      Poista
  9. Anonyymi9/05/2017

    Joo mäkin kuulun joukkoon! Oon itseasiassa viime aikoina miettinyki sitä välillä ja välillä oon huomannu esittäväni vähä kovaäänisempää ja huutanu muitten kanssa kilpaa, vaikka se ei oo tuntunu luontevalta. Ehkä se ei tosiaan ookkaa nii paha vaikka en ois se ryhmän kovaäänisin tyyppi:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei ei todellakaan oo paha vaikkei olis, tää mitä on niin on ihan tosi jees! Ei siitäkään tuu mitään että esittää jotain mitä ei oo :)

      Poista
  10. Mun perusluonne on tosi puhelias ja oon usein se joka juttelee opettajan kanssa kesken tunnin jos on koulusta kyse ja pystyn juttelemaan vaikka kenen kanssa ja koitan tutustua jos muhun halutaan tutustuu :D

    https://secondhandlifejohanna.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo siis ei siinä, kyllä mäkin tosi mielelläni juttelen ihmisten kanssa ja tutustus kivoihin tyyppeihin! Ja puhun asioistani heti tosi avoimesti, joskus liiankin :D Mutta sitten taas isossa ryhmässä kun moni puhuu, niin mä oon silloin yks niistä jotka ennemmin seuraa tilannetta :)

      Poista
  11. Anonyymi9/08/2017

    Mä olen ihan kauhea jännittäjä, varsinkin esiintymisissä jossa on vähänkin useampi ihminen ja yksin yleisön edessä (olenkin niistä yrittänyt kiemurrella pois, vaikka ei pitäisi. :D).. Olen myös surkea tutustumaan ja luottamaan uusiin ihmisiin, joten usein kuuntelen ja sanon mielipiteen tms jos kysytään mutta en tuppaudu väkisin mukaan keskusteluun. Mieluiten olen pienessä piirissä parhaitten kavereitten kanssa ja jutellaan.

    Uskon että tämä pohjautuu siihen että mua on kiusattu, varsinkin kun olin muutenkin luokan hiljaisimpia oppilaita. Vaikka kiusaaminen ei ollut mitenkään "vakavaa" tai kestänyt pitkään, niin kyllä se jätti jäljet ja vaikuttaa edelleen. Toivottavasti kiusaajat ajattelisi hieman pitemmälle ennen kuin kiusaa, että heidän sanomansa tai tekemänsä voi vaikuttaa vielä vuosien jälkeen kiusattuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiusaamisella on kyllä vaikutuksensa, myös sillä pienellä. Musta esimerkiksi tuli ammattikouluaikoina entistäkin hiljaisempi kouluympäristössä siellä mut jätettiin yksin porukasta yms mutta onneksi mulla oli jo tuolloin hyvä itsetunto ja muita hyviä ystäviä :) En vaan hyväksy kiusaamista missään muodossa, toivoisin todellakin että kiusaajat ajattelisi vähän pidemmälle! Tsemppiä sulle, mutta muista että parhaita juttuja tapahtuu siellä mukavuusalueen ulkopuolella ja itsensä ylittäminen on parasta! ♥ Muistutus siitä täällä postauksessa:

      http://m-stay-fresh.blogspot.fi/2017/06/voima-ajatus.html

      Poista
  12. Ihana sinä <3 Samaistun kyllä täydellisesti tähän tekstiin! :)

    VastaaPoista
  13. Anonyymi1/03/2018

    Kiitos

    VastaaPoista