Sisällön tarjoaa Blogger.

AIKA LEIKATA SYKSYTUKKA


Uskon, että aika moni varmaan osaa samaistua siihen, että kun on pitkät hiukset niin sitä haaveilee helpoista ja skarpeista lyhyemmistä hiuksista ja sitten kun sellainen on, niin katselee kaihoten muiden kauniita pitkiä hiuksia. Aina. 

Musta alkoi tuntua, että on taas syksytukan aika ja pyytää lempparikampaajaa ottamaan sakset esiin - nyt jotain skarppia ja uutta taas kiitos. Ja sitähän saatiin, ihana long bob!


Parasta on kampaaja, joka tietää tasan että mitä haluat ja voit luottaa aina sen käden jälkeen, joten jos sulla on sellainen niin pidä siitä kiinni. Mulla asiaan voi vaikuttaa toki että kyseinen kampaaja on myös mun parasystävä (apua jo yhdeksän vuoden takaa) joka tuntee mut parhaiten. 

Siinäpä toinen ja vielä vähän parempi syy pitää hyvin tiukasti kiinni - voiko olla täydellisempää kuin luottokampaaja ja parasystävä samassa paketissa?

No ei voi. 


On tästä mun uudesta tukasta jo ainakin viikko ja ihan omalle se tämäkin tuntuu. Sen sijaan ihan hassulle tuntuu, että mulla oli viime vuoden syksyyn asti ihan törkeen pitkä tukka ollut siitä viimeiset kymmenen vuotta, enkä oo edes tunnistaa itseeni niistä kuvista enää. Oon kyllä sen kannalla, että ehkä taas jossain kohtaa haluan kokeilla miltä kaunis hyvin hoidettu pitkä tukka tuntuu, mutta just nyt tää napakampi toimii mun makuun.

Puffer jacket New Look / Dr.Denim Lexy jeans / Top Gina Tricot

Mitä tykkäätte? Onko sielläkin jo uutta syyslookkia?

xx Marianne

SYMPPIS MAIDOTON VOHVELIKAKKU


Rakastan tehdä visuaalisesti ihanan näköisiä ruokia ja herkkuja, laittaa esille ja fiilistellä. Mutta parasta on se jos ne onnistuu tehdä mahdollisimman yksinkertaisesti ja nopeastikin - simppeliä ja symppistä.


Ja yks juttu, jonka halusin heti näin syksyn alkuun tehdä, oli vohvelikakku. Kukapa ei haluais tälläistä herkkuylläriä aamupalaksi sänkyyn vaikkapa vapaapäivän tai viikonloppuaamun kunniaksi? Kaiken lisäksi tälläinen on niin helppo tehdä, mutta siitä saa silti aika vakuuttavan näköisen. 

Kakun voi tietenkin tehdä ihan perinteisistä vohveleista, kermavaahdosta ja hillosta, mutta mä tein tämän vähän toisella twistillä - maidottomana, sokerittomana ja hippasen ehkä terveellisemmin. Mutta maku on silti hyvin lähellä niitä perinteisiä aineksia. 


MAIDOTON VOHVELIKAKKU

Tarvitset viisi vohvelia, chia-mustaherukkahilloa, vaahtoutuvaa soijakermaa (Alprolla on hyvä ja se maistuukin ihan tavalliselle kermalle, testattu on kaverilla haha) ja kerman maustamiseen vaniljaa ja hunajaa tai kookossokeria. Väliin sopii myös banaanisiivut ja kakun voi koristella tuoreilla mustaherukoilla ja raakakaakaonibseillä.

MAIDOTTOMAT VOHVELIT (5)

Tarvitset 2 munaa, 3 dl mantelimaitoa tai muuta maitojuomaa, 1,5 dl haluamiasi jauhoja (käytin luomu täysjyvägrahamjauhoja mutta toki muutkin käy), 1,5 dl kaura- tai tattarihiutaleita, 1 tl leivinjauhetta, ripaus ruususuolaa, loraus hyvää öljyä ja halutessasi jotain makeutusta kuten hunajaa tai kookossokeria. Sekoita kaikki aineet keskenään, anna tekeytyä rauhassa vähintään noin puoli tuntia ja paista rapeiksi vohveliraudalla. Anna jäähtyä ennen kakun kasaamista.

CHIA-MUSTAHERUKKAHILLO

Mustaherukoita pari desiä, chiasiemeniä, hunajaa ja jauhettua luomu kardemummaa. Muussaa mustaherukat sauvasekoittimella ja lisää muut ainekset. Sekoita, mausta ja maista. Chiasiemeniä tulee herukoiden nesteeseen nähden 1/9 osaa, mutta mä heitän aina fiiliksen mukaan silmämääräisesti noin pari rkl. Anna tekeytyä rauhassa, mielellään ihan yön yli joten tee tämä jo vaikka edellisenä iltana. 

Ala kasaamaan kakkua haluamallasi tyylillä, koristele hyvännäköiseksi ja kata kauniisti!


Rakastan kauniiden ruokien tekemisen lisäksi myös laittaa herkut kauniisti esille ja niiden valokuvaaminen vasta onkin ihan lempparipuuhaa, enkä meinannut malttaa lopettaa ollenkaan tämän ihanuuden kuvaamista.

Tämän sympaattisen kattauksen suoraan sänkyyn mahdollisti ihan täydellinen Laatikkokauppa.fin Pikkusisko -puulaatikko, jonka heiltä sain itselleni. Laatikkokaupan tuotteet ja tämä puulaatikko on suomalaista käsityötä suomalaisesta puusta - ja se sopii täydellisesti sisustukseen ja uuteen kotiin, josta näätte pian lisää.

Hurjan kivaa keskiviikkoa!

xx Marianne

RYHMÄSSÄ SE HILJAINEN TYTTÖ


Joo, mäkin olen yksi niistä. Niistä jotka antaa mielummin äänekkäämpien persoonien olla äänessä, varsinkin ihan uudessa ryhmässä jonka lukumäärä on suurempi kuin kolme. Ei, en oo varsinaisesti kylläkään ujo tai ollenkaan ahdistu niissä tilanteissa. Mun mielestä on itseasiassa ihanaa tutustua uusiin ihmisiin.


En vain halua huutaa kilpaa jonkun toisen kanssa jonka ääni vain on kovempi, enkä mä vain oo se, joka uudessa ryhmässä heittää kaikille yhtäkkiä että hei muuten, tein tätä ja tätä viikonloppuna, ilman sen suurempaa tarinaa tai pointtia - ja siinäkään ei oo todellakaan siis mitään vikaa, mä vain oon enemmän se joka tarkkailee, kuuntelee, seuraa ensin tilannetta ja mielummin kommentoi. 

Kuulostaako tutulle?


Rehellisesti sanottuna mä en oo siis aina pitänyt tästä piirteestä itsessäni, mutta jotenkin usein ajaudun vaan siihen tilanteeseen, että no tätä mä nyt kuitenkin oon uusissa ryhmissä edelleen. Muistan, miten ärsytti kun aina vain kuvailtiin hiljaiseksi ja rauhalliseksi, mutta päässäni mietin että no enhän mä nyt oo tätä kunhan vaan tuntisitte. 

Mutta nykyään se on jotenkin tosi fine, ei mun tarvii olla mitään mikä ei tuu luonnostaan. Eikä mun kannata itse itseeni pettyä sen vuoksi etten heti anna itsestäni kaikkea, eihän siinä oo mitään vikaa.


Tottakai kaveriporukassa tai vaikka kaksistaan uudenkin ihmisen kanssa juttu on eri ja osaan kyllä olla hyvinkin kovaääninen ja huomion keskipiste halutessani, mutta jos nyt puhutaan niistä porukoista, joissa kukaan ei oikein tunne vielä ketään tai ei olla vain syvennytty, eikä harmiksi välttämättä tästä syystä edes nähdä vaivaa syventyäkään.


Oikeestaan haluan tällä vain sanoa muille samanlaisille ihanille rauhallisemmille tyypeille, että ei teidän tarvii olla mitään muuta kuin mitä ootte. On ihanaa, että kaikki ollaan erilaisia ja että ryhmästä löytyy monenlaisia persoonia. Ja oon huomannut, että joskus niiltä kovempi äänisiltä tyypeiltä jää paljon kuulematta ja näkemättä siitä, mitä me tarkkailijat kuunnellaan ja nähdään, joten ei se oo edes aina parempi vaihtoehto.

Kumpikin on joka tapauksessa yhtä oikein ja kummassakin on puolensa. Ja itseasiassa uskon, että meissä kaikissa on ne molemmat puolet kyllä. 

Sä kelpaat just hyvin tuollaisena, älä ressaa siitä.


MISTÄ TUNNISTAA HYVÄN TEEN?


Oon ehdottomasti enemmän teen kuin kahvin ystävä - hyvä tee vain on se juttu

Odotan niin paljon sitä, että saan vaan rauhoittua alas istumaan ja vaan nauttia olostani. Muuttohommat on kyllä aika tehokkaasti vienyt musta puhdin pois enkä oikeestaan oo ehtinyt missään kohtaa oikeesti rentoutua, vaan kokoajan on jotain hommaa. Nyt kuitenkin ollaan sen verran voiton puolella tässä muutossa, että enää vain tarvitsee purkaa kaikki tänne uuteen kotiin ja asettua kodiksi. 


Sitten juon ison kupillisen teetä - tai oikeestaan voisin keittää teetä koko pannullisen, ihan ensin vain itselleni. Nauttia siitä pehmeään vilttiin kääriytyneenä ja katsella parvekkeelta kaupungin menoa. Hengähtää hetkeksi. 

Mistä sen hyvän teen sitten tunnistaa? Sanoisin, että sen tunnistaa siitä, että sitä oikeasti tekee mieli juoda koko pannullinen. Ehkä kaksi. Siitä, että siinä on makua tai oikeestaan makuja, eikä se jää liian vaisuksi. Siitä, että se rauhoittaa ja tekee lämpimän ihanan tunteen koko kroppaan.


Näistä Teemaan symppiksistä teepussukoista tuli heti mun uusimpia lemppareita - kauniit pakkaukset, sopivan voimakkaat tuoksut (tiedättekö miten tylsältä tuntuu ne teet jotka ei oikein tuoksu eikä maistu millekään?) ja myös niitä makuja löytyy. Ihastuin erityisesti tuohon yömyssy -teehen, koska musta tuntuu, että se oikeasti auttaa nukahtamaan ja sen voimakas tuoksu on sellainen mikä rauhoittaa, joten jätänkin sen usein teen juotuani yöpöydälle tuoksumaan yön ajaksi. Ja siinä riittää tuoksua ihan koko yön (ja seuraavat pari yötä sen unohduttua siihen).

Suosittelen maistamaan ensin oikeesti hyvää teetä, ennen kuin päätät ootko kahvi- vai teeihmisiä.

xx Marianne


// Teet saatu pr -toimistolta