Sisällön tarjoaa Blogger.

MITÄ AJATUKSIA SOSIAALISESTA MEDIASTA?


Tein itselleni lupauksen. Lupauksen siitä, että en enää stressaa somesta ja siitä, miten koko ajan pitäisi olla siellä läsnä. Oon mielummin enemmän läsnä hetkessä. 

Faktahan on se, että sosiaalinen media kuuluu vahvasti mun elämään, työhön ja se on myös sellainen asia josta nautin ja paikka jossa voin toteuttaa itseäni. Sille pitää vain osata vetää raja. Se raja menee siinä, kun se alkaa aiheuttaa stressiä ja kiirettä. Siinä, kun se on illalla ihan viimeinen asia johon keskityt ja usein samalla vähentää tunteja yöstä. Siinä, kun feedin selaaminen vie ison osan päivästä.

Mitä tuon lupauksen jälkeen on muuttunut?


Kuten varmaan osa onkin huomannut, niin päivitän blogia vähemmän, siitä syystä, että haluan kirjoittaa vain silloin kun sille tuntuu ja niistä asioista, joita oikeasti haluan edustaa. Haluan pysyä tietyssä linjassa ja pitää tietyistä arvoista kiinni. Ja okei, mulla on yksinkertaisesti tällä hetkellä tälle vain vähemmän aikaa kuin ennen, sillä työt ja reissut on haukannut ison osan ajasta. 


Mitä muuta? Siinä missä selasin aikaisemmin Instagramin feediä useammankin kerran päivässä, niin nyt saatan selata sen kerran kahden päivän välein. Se oikeastaan välillä jopa unohtuu. Tykkään päivittää sinne kuvia ja fiiliksiä, mutta palaan usein selaamaan feedin vasta myöhemmin. Yritin myös karsia omia seurattavien listaa, sillä lähemmäs kahdeksansataa käyttäjää alkaa olla jo työlästä seurata. 

Huomaan nyt keskittyväni enemmän hetkeen, vaikka en väitäkkään etten sitä puhelintakin välillä selaisi, mutta on se huomattavasti jäänyt vähemmälle. Se tuntuu hyvältä.


Ei ne somepäivitykset sieltä karkaa, vaikkei niitä heti ensimmäisenä ole näkemässä. 

Muistetaan pitää asiat tärkeysjärjestyksessä - veikkaan, että se some ei sitten lopulta kuitenkaan ole siellä listan kärjessä.

xx Marianne

Kuvat: Laura / Laura

NOKKOSLETUT


Tämän kesän yksi tavoitteista on tutustua lisää villiyrtteihin ja samalla tutustuttaa teitä niihin myös. Niiden ei tarvitse olla ihan niin tuntemattoman, erikoisen tai haastavan tuntuisia raaka-aineita - villiyrteissähän on nimenomaan kyse yksinkertaisuudesta sekä ruuan puhtaudesta ja aitoudesta. 

Ei tehdä siitä turhan monimutkaista.


Miltäpä kuulostaa nokkonen? Hanskat vain käteen ja nokkospuskaan, sillä se on nyt ennen kukkimista parhaimmillaan. Kerää vain lehtiä tai pieniä nuoria versoja, mutta vältä kompostin ja huussin ympäristöä, sillä niillä alueilla nokkonen kerää helposti itseensä nitraattia. Muualta voit kerätä ihan huolettomasti. 

Ekologista lähiruokaa joka ei maksa mitään, mikä sen parempaa?

Nokkosta voi käyttää ruuanlaitossa esimerkiksi pinaatin tapaan, mutta siinä on seitsemän kertaa enemmän rautaa kuin pinaatissa. Se sisältää myös paljon C-vitamiinia ja kalsiumia. Lisää nokkosta vaikka suolaiseen piirakkaan, sämpylätaikinaan, kesäkeittoon tai munakkaaseen. 


Viime kesänä tein ekaa kertaa nokkoslettuja ja harmiksi en muista mistä resepti alkujaan oli peräisin, mutta onneksi kirjoitin sen kuitenkin ylös.

Nokkosletut

2 kananmunaa
1,75 dl kaurajauhoja (gluteenittomia)
1 dl mantelimaitoa tai vettä
1 dl ryöpättyjä nokkosia
ripaus ruususuolaa

Mitä ryöpättyjä? Se tarkoittaa sitä, että nokkoset kiehautetaan kuumassa vedessä ja ne muuttuu tummanvihreiksi ja pehmeiksi. Ryöppäys poistaa nokkosen polttavuuden. Ja vinkkinä, että kaurahiutaleista saa helposti kaurajauhoa surauttamalla ne blenderillä jauhoksi. 

Laita lettujen ainekset blenderiin ja surauta taikina valmiiksi. Paista kookosöljyssä tai voissa. Syö suolaisten lisukkeiden tai makean hillon kanssa, sopii kummin vaan. Nokkoset voi tästä reseptistä korvata myös tutummalla pinaatilla tai sitten käyttää jotain muuta villiyrttiä nokkosten tilalla. 


Tosi iisi resepti, jonka ainekset löytyy aina kaapista, kunhan nokkoset vain on haettu! Ja katsokaa miten täydellisiä, ei tällä voi mennä pieleen.

Onko nokkonen sulle tuttu tältä kantilta? Uskallatko kokeilla?

xx Marianne

KIITOLLINEN MULLASTA VARPAISSA


Joskus aikaisemminkin oon maininnut, että nykyään osaan arvostaa luontoa uudella tavalla ja yhä enemmän. Metsän keskellä kasvaneena se on ollut jotenkin niin itsestäänselvyys ja sieltä on nuorena kaivannut pois kaupunkiin. 

Nyt sitten kaipaan kaupungista sinne metsän keskelle. En ehkä asumaan ainakaan tässä kohtaa, mutta luontoon ja maalle lapsuudenkotiin on aina ihanaa mennä kyläilemään. Sinne voi aina mennä ja siellä on aina luonto lähellä. 


Ja nyt arvostan sitä enemmän ehkä juuri siksi, että ymmärrän miten se itse omin käsin laitettu pieni kasvimaa ja puutarha, hehtaareittain puhdasta metsää ympärillä ja villit ahomansikat takapihalta suoraan suuhun poimittuna ei oo mikään itsestäänselvyys kaikille - se on asia josta saa olla kiitollinen.

Viime kuukausina oon löytänyt sen luonnonlapsen itsestäni vielä enemmän taas esiin. Vaikka nautin kaupunkielämästä myös, niin kaipaan luontoa ympärille. Jyväskylä on siitäkin sopiva kaupunki mulle, että sieltä ei oo pitkä matka luonnon rauhaan, lähtipä sitten mihin suuntaan tahansa. 


Haluan välillä kävellä paljain varpain mullassa, poimia niittykukkia ja kuunnella hiljaa lintujen lauluja. Haluan välillä kerätä villiyrttejä ja paistaa nokkoslettuja. Haluan välillä ihastella suuria saniaisia puron varressa, käydä kurkkaamassa joko on sammakoita ja nähdä kun omat tomaatit kasvaa kasvihuoneessa. 

Muistatteko kun kerroin teille aikaisemmin, että aion löytää mut? Oon melko varma, että tää on nyt yksi sellainen juttu. 


xx Marianne

PALVELUS ITSELLE SEKÄ YMPÄRISTÖLLE - AURINKOSUOJA LUONNONKOSMETIIKASTA


Nuorempana olin vähän huithapeli aurinkosuojia kohtaan, mutta nyttemmin olen niiden kanssa suht tarkkana, sillä yleensä kuitenkin palan melko helposti. En melkein itsekään ollut uskoa, että en ole ainakaan vielä palanut ollenkaan tänä kesänä, vaikka olen jo nyt maannut auringossa enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä ja kaverit on kyllä kärähdelleet selät punaisina vieressä. 

Joten muistakaa se aurinkosuoja, teet sillä hyvän palveluksen itsellesi. Ja valitsemalla aurinkosuojan luonnonkosmetiikan parista teet myös palveluksen ympäristölle.


Sertifioidut luonnonkosmetiikan aurinkosuojat ei sisällä koskaan ympäristölle tai terveydelle haitallisia kemikaaleja. Esimerkiksi nämä Mádaran aurinkosuojatuotteet on Ecocert -sertifikaatin mukaisia ja sehän tarkoittaa sitä, että niissä suositaan luonnonmukaisia ja luomuja raaka-aineita, niitä tai niiden raaka-aineita ei testata eläimillä ja ne ei aiheuta haittaa ympäristölle tuotannon, käytön eikä hävittämisen aikana. 

Luonnonkosmetiikan aurinkosuojien teho perustuu siihen, että niiden aurinkosuoja on fysikaalinen eikä kemikaalinen, joten ne heijastaa UVA/UVB-säteet iholta poispäin peilin tavoin. Samalla niissä on myös usein ihoa hoitavia ainesosia. 


Sain Mádaralta näitä uusia aurinkosuojavoiteita ja niistä muodostui heti lemppareita, joita on tullut näin aurinkoisena alkukesänä käytettyä lähes päivittäin. 

Koko vartalolle tarkoitettu voide, jossa on SPF30 sisältää vadelmansiemenöljyä ja E-vitamiinia, jotka vahvistaa aurinkosuojaa entisestään. Koostumus voiteessa on oikein sopivaa ja helposti levittyvää - ja mikä parasta, ei tuoksu perinteiselle aurinkorasvalle vaan oikeasti aika hyvälle sitruksiselle. 

Kasvoille tarkoitettuja aurinkovoiteita tässä on kahdenlaista - kevyesti anti-age -vaikutteinen jossa SPF30 sekä ilmansaasteilta suojaava cc -voiteen tyyppinen jossa SPF15. Vaikka tuon ensimmäisen voiteen tuotekuvauksessa sanotaan, että se on iholla väritön, niin kyllä siinä on myös sävy aivan kuten tuossa City CC:ssä. Molempia olen käyttänyt meikkivoiteen sijasta, sillä nämä tasoittaa ihonsävyjä kivasti, tuo kasvoille päivettyneen lookin sävyjensä puolesta mutta antaa pisamien kuultaa läpi. 


City CC -voide on kuitenkin ehkä enemmän minun makuuni näistä kahdesta, sillä se levittyy niin kauniisti, tasoittaa ihon sävyjä sopivasti ja sopii hyvin erityisesti täällä kaupungissa käytettäväksi suojaamaan ilmansaasteilta ja UV-säteiltä. Tykkään siitä, että aurinkosuoja sopii kevyeksi kesämeikiksi, mutta kuitenkin myös hoitaa ihoa. Tämä City CC sisältää mm. hyaluronihappoa, joka syväkosteuttaa ihoa tehokkaasti. Voide on saatavilla ainakin kahdessa eri sävyssä.

Joka tapauksessa, hyväksi todettuja tuotteita kaikki kolme. Nautitaan auringosta, mutta tehdään se turvallisesti. 

xx Marianne

TOIVEPOSTAUS: HITON HYVÄ LOHIPASTA


Miten ollakaan ne parhaat reseptit on niitä, jotka syntyy ihan tyhjästä ihan vain kuulostelemalla sitä, mitä nyt sattuu tekemään mieli. Tässä aikaa sitten Lauran kanssa kehiteltiin tällä taktiikalla lennosta helppo, mutta sitäkin paremman makuinen lohipasta. 

Ruuanlaitossa ylipäätään oon sitä mieltä, että niiden makujen lisäksi helppous on se juttu. Ja samaten oon aika fiilispohjalta kokkaaja kuten ehkä ootte huomanneet, enkä oikeastaan osaa sanoa tarkkoja määriä raaka-aineille - sen vain tietää maistamalla, kun on valmista.


Kehuskeltiin itseämme jo ihan MasterChefeiksi ja pastaa ylistettiin kuin suoraan Vapianosta tilatuksi, mutta kyllä se vaan oli hyvää. Ja teidän toiveenne on kuultu ja resepti siihen tulee tässä!

HITON HYVÄ LOHIPASTA

Noin 300g kirjolohifilesuikaleita, kevätsipulia jos mahdollista, ruohosipulia, hyvä nippu tuoretta tilliä, puolikkaan sitruunan mehu, valkosipulinkynsi, kaksi purkkia maustamatonta ruokakermaa, ripaus suolaa ja pippuria. Parmesaania annoksen päälle, mutta laitettiin myös jo kastikkeeseen vähän. 

Sekä tietenkin hyvää pastaa.

Ei muuta kuin keitä pastat sopiviksi, itse lisään keitinveteen aina ripauksen suolaa ja lorauksen sitruuna-oliiviöljyä tuomaan makua. Kypsennä lohisuikaleet pannulla ja lisää muut ainekset, anna kastikkeen hiljalleen kuplia hetki. 

Kokoa annos ja kutsu ystävä lounastreffeille!


xx Marianne

KURKISTUS MEIDÄN PARVEKKEELLE


Harmoonisen harmaata ja valkeaa, pehmeitä materiaaleja ja rantakaisloja. Skandinaavisuutta ja löytöjä kirppareilta. Sopivasti yksityiskohtia ja niin upeat maisemat. Enemmänkin vielä yksi huone lisää, kuin pelkkä parveke. 

Meidän parveke koostuu kahdesta kiikkutuolista, rottinkisesta riipppukeinusta ja sopivasta määrästä muita sisustusjuttuja. Halusin, että parvekkeen sisustus sopii myös meillä sisällä olevaan fiilikseen ja erityisesti makuuhuoneeseen, jonka kautta kuljetaan parvekkeelle - meidän makuuhuoneeseen voi kurkata täältä

Ja yksi mun lempparijuttu on se, että sieltä näkee joka ilta erilaisen auringonlaskun. 

xx Marianne